Seuraavana päivänä, kun kolmikko oli jälleen koolla ladossa, kertoi Nael häntä vaivaavasta huolenaiheesta. Rhes joukkoineen nimittäin yhä selvemmin suunnitteli jotakin Naelin varalle. Vieras mietti otsa rypyssä ja huokaisi sitten: “Se todellakin on harmillista, mutta en keksi mitään, mitä voisit tehdä asialle muuta kuin rukoilla. Voit yhä koettaa käytökselläsi osoittaa, että olet pahoillasi siitä, mitä teit Rhesille, ehkä se saa hänet luopumaan juonistaan. Mutta ainakin osaat olla varuillasi. Muista pitää se, mitä Raamattu opettaa mielessäsi ja koeta toimia sen mukaisesti niin hyvin kuin pystyt.” Sitten he hiljentyivät rukoukseen ja pyysivät apua myös Naelin ongelmaan.
Rukouksen jälkeen oli aika jälleen kuulla, mitä Vieras sillä kertaa kertoisi joulusta. Naelinkin alakuloisuus väistyi hieman. Vieras hymyili salaperäisesti, tai siltä ainakin lapsista näytti, ja aloitti: “Eilen laulamamme En etsi valtaa loistoa johdatti meitä jo hieman tämänpäiväisen aiheen äärelle. Tänään nimittäin kerron teille joulukoristeista, ja koska olemme tekemässä omaa joulua, voimme askarrella niitä itse.
“Ensin minun täytyy kuitenkin hieman valottaa, millaisia koristeita jouluna sitten oikein on. Aloitan joululle tunnusmaisimmasta koristuksesta, joulukuusesta. Tämä kuusi on siitä erikoinen, että se tuodaan sisälle ja siellä se koristellaan kultaisin ja hopeisin nauhoin ja sen oksille laitetaan kynttilöitä ja ripustetaan palloja ja kaikenlaisia muitakin koristeita. Kuusen latvaan laitetaan tähti muistuttamaan siitä tähdestä, joka johdatti kolme viisasta tietäjää Jeesuksen luo.”
Misra ihmetteli: “Onpas outoa! Tuoda nyt sisälle kuusi ja koristella se! Eivätkö oksat sitä paitsi syty tuleen, jos siihen laitetaan kynttilöitä?” Nael taas oivalsi: “Sitä siis tarkoitti En etsi valtaa loistoa -laulussa se kohta ‘ja lasten joulupuu’! Minä mietinkin eilen sanoja lukiessani, mitä se mahtaa tarkoittaa.” Misra keskeytti Naelin ja kysyi: “Mistä tuollainen outo tapa on oikein tullut?”
Vieras alkoi jälleen kertoa ja lapset hiljenivät heti kuuntelemaan: “Aluksi kuuset olivat ulkona julkisilla paikoilla, mutta vähitellen niitä alettiin viedä sisälle. Ensin niitä ei edes koristeltu vaan kuusen tuoksu ja kauneus ilahdutti aisteja jo sinälläänkin. Seuraavaksi kuuseen alettiin laittaa erilaisia jouluherkkuja, kuten omenoita ja rinkeleitä. Näin koristeita alettiin keksiä lisää ja jossain vaiheessa kynttilätkin tulivat mukaan. Niiden sanotaan kuvastavan ensimmäisen jouluyön tähtikirkasta taivasta.
“Se, miksi juuri kuusi on valittu joulupuuksi, liittyy siihen, että se on ikivihreä puu. Käytännöllistä tietenkin on, että talvella vietettävässä juhlassa sisään ei tuoda mitään paljasta lehtipuuta, mutta ikivihreydellä on oma merkityksensä. Se nimittäin on vertauskuva ikuiselle elämälle ja Jeesuksen ikuiselle kuninkuudelle. Tämäntapainen vertaus esiintyy Raamatussakin. Lisäksi se liittyy ikuiseen elämään myös siten, että Raamatun luomiskertomuksessa puhutaan elämänpuusta, joka antaa ikuisen elämän. Se oli syy ihmisen karkotukseen paratiisista: Jumala ei halunnut, että ihminen söisi tuosta puusta ja eläisi ikuisesti. Tätä puuta joulupuunkin voi ajatella kuvastavan.”
Lapset miettivät kuulemaansa. Misra tokaisi: “Minusta tuo kyllä kuulostaa vieläkin aika erikoiselta. Mutta toisaalta aika hauskalta kuitenkin.” Vieras hymyili ja sanoi: “Tahtoisin opettaa teille erään joululaulun, joka on aina ollut erityisen rakas lapsille. Haluatteko oppia sen?” Sekä Misra että Nael olivat tietenkin heti innokkaita oppimaan ja niinpä Vieras alkoi opettaa laulua Joulupuu on rakennettu ja siihen kuuluvaa leikkiä. Pian ladossa kaikui lasten kajahtava laulu:
“Joulupuu on rakennettu,
Joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu
Ompi kuusen oksilla.
Kuusen pienet kynttiläiset
Valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset
Laulelevat sulosti.
Kiitos sulle, Jeesuksemme,
Kallis Vapahtajamme,
Kun sä tulit vieraaksemme,
Paras joululahjamme
Tullessasi toit sä valon,
Lahjat rikkaat, runsaat.
Autuuden ja anteeksiannon,
Kaikki taivaan tavarat
Anna, Jeesus, henkes valon
Jälleen loistaa sieluumme,
Sytytellä uskon palon.
Siunaa, Jeesus, joulumme.”
Lapset matkivat parhaansa mukaan Vieraan näyttämiä liikkeitä. Loppujen lopuksi kolmikko kuitenkin keksi omat liikkeensä laulun loppuosaan ja lopuksi koko joukkio mätkähti heinien sekaan nauraen. Nael sanoi: “Se oli hauska laulu, ja oli siinä hyvät sanatkin.” “Mhhmm, ja eritoten liikkeet”, Misra myönteli, ja alkoi sitten taas kikattaa tartuttaen naurun jälleen muihinkin.
Jonkin ajan kuluttua joukkio kuitenkin kömpi heinistä ja Vieras kertoi Misralle ja Naelille muista joulukoristeista: himmeleistä ja muista oljesta tehdyistä koristeista, ovikransseista, paperista tehdyistä “karkeista” ja lasipalloista. Hän kertoi, kuinka yleensä jouluisin laitettiin jouluiset pöytäliinat ja koko tupa tuoksui sisään tuodulle kuuselle.
Seuraavaksi lapset saivat tehtäväkseen askarrella kuusenkoristeita. Vieras harmitteli, ettei taitanut himmelin valmistusta, sillä muuten hän olisi mielellään opettanut vähintäänkin Misraa siinä, Naelilla kun eivät meinanneet yksinkertaisemmatkaan koristeet onnistua.
Lapset saivat kuitenkin aikaiseksi mukavan määrän koristeita kuuseen, jonka he jouluaatoksi ajattelivat hankkia omaa joulujuhlaansa varten. Koko joulun järjestäminen tuntui Misrasta ja Naelista kovin jännittävältä ja tuskin he malttoivat odottaa aattoa. Hämärä tuli kuitenkin säälittä päivä päivältä aiemmin ja jälleen sisarusten oli lähdettävä kotiin. Kuitenkin iloinen mieli lähti heidän mukanaan ja jälleen Vieraan korviin kantautui vielä vaimeasti vasta opittu laulu joulupuusta naurun saattelemana.
Rukouksen jälkeen oli aika jälleen kuulla, mitä Vieras sillä kertaa kertoisi joulusta. Naelinkin alakuloisuus väistyi hieman. Vieras hymyili salaperäisesti, tai siltä ainakin lapsista näytti, ja aloitti: “Eilen laulamamme En etsi valtaa loistoa johdatti meitä jo hieman tämänpäiväisen aiheen äärelle. Tänään nimittäin kerron teille joulukoristeista, ja koska olemme tekemässä omaa joulua, voimme askarrella niitä itse.
“Ensin minun täytyy kuitenkin hieman valottaa, millaisia koristeita jouluna sitten oikein on. Aloitan joululle tunnusmaisimmasta koristuksesta, joulukuusesta. Tämä kuusi on siitä erikoinen, että se tuodaan sisälle ja siellä se koristellaan kultaisin ja hopeisin nauhoin ja sen oksille laitetaan kynttilöitä ja ripustetaan palloja ja kaikenlaisia muitakin koristeita. Kuusen latvaan laitetaan tähti muistuttamaan siitä tähdestä, joka johdatti kolme viisasta tietäjää Jeesuksen luo.”
Misra ihmetteli: “Onpas outoa! Tuoda nyt sisälle kuusi ja koristella se! Eivätkö oksat sitä paitsi syty tuleen, jos siihen laitetaan kynttilöitä?” Nael taas oivalsi: “Sitä siis tarkoitti En etsi valtaa loistoa -laulussa se kohta ‘ja lasten joulupuu’! Minä mietinkin eilen sanoja lukiessani, mitä se mahtaa tarkoittaa.” Misra keskeytti Naelin ja kysyi: “Mistä tuollainen outo tapa on oikein tullut?”
Vieras alkoi jälleen kertoa ja lapset hiljenivät heti kuuntelemaan: “Aluksi kuuset olivat ulkona julkisilla paikoilla, mutta vähitellen niitä alettiin viedä sisälle. Ensin niitä ei edes koristeltu vaan kuusen tuoksu ja kauneus ilahdutti aisteja jo sinälläänkin. Seuraavaksi kuuseen alettiin laittaa erilaisia jouluherkkuja, kuten omenoita ja rinkeleitä. Näin koristeita alettiin keksiä lisää ja jossain vaiheessa kynttilätkin tulivat mukaan. Niiden sanotaan kuvastavan ensimmäisen jouluyön tähtikirkasta taivasta.
“Se, miksi juuri kuusi on valittu joulupuuksi, liittyy siihen, että se on ikivihreä puu. Käytännöllistä tietenkin on, että talvella vietettävässä juhlassa sisään ei tuoda mitään paljasta lehtipuuta, mutta ikivihreydellä on oma merkityksensä. Se nimittäin on vertauskuva ikuiselle elämälle ja Jeesuksen ikuiselle kuninkuudelle. Tämäntapainen vertaus esiintyy Raamatussakin. Lisäksi se liittyy ikuiseen elämään myös siten, että Raamatun luomiskertomuksessa puhutaan elämänpuusta, joka antaa ikuisen elämän. Se oli syy ihmisen karkotukseen paratiisista: Jumala ei halunnut, että ihminen söisi tuosta puusta ja eläisi ikuisesti. Tätä puuta joulupuunkin voi ajatella kuvastavan.”
Lapset miettivät kuulemaansa. Misra tokaisi: “Minusta tuo kyllä kuulostaa vieläkin aika erikoiselta. Mutta toisaalta aika hauskalta kuitenkin.” Vieras hymyili ja sanoi: “Tahtoisin opettaa teille erään joululaulun, joka on aina ollut erityisen rakas lapsille. Haluatteko oppia sen?” Sekä Misra että Nael olivat tietenkin heti innokkaita oppimaan ja niinpä Vieras alkoi opettaa laulua Joulupuu on rakennettu ja siihen kuuluvaa leikkiä. Pian ladossa kaikui lasten kajahtava laulu:
“Joulupuu on rakennettu,
Joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu
Ompi kuusen oksilla.
Kuusen pienet kynttiläiset
Valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset
Laulelevat sulosti.
Kiitos sulle, Jeesuksemme,
Kallis Vapahtajamme,
Kun sä tulit vieraaksemme,
Paras joululahjamme
Tullessasi toit sä valon,
Lahjat rikkaat, runsaat.
Autuuden ja anteeksiannon,
Kaikki taivaan tavarat
Anna, Jeesus, henkes valon
Jälleen loistaa sieluumme,
Sytytellä uskon palon.
Siunaa, Jeesus, joulumme.”
Lapset matkivat parhaansa mukaan Vieraan näyttämiä liikkeitä. Loppujen lopuksi kolmikko kuitenkin keksi omat liikkeensä laulun loppuosaan ja lopuksi koko joukkio mätkähti heinien sekaan nauraen. Nael sanoi: “Se oli hauska laulu, ja oli siinä hyvät sanatkin.” “Mhhmm, ja eritoten liikkeet”, Misra myönteli, ja alkoi sitten taas kikattaa tartuttaen naurun jälleen muihinkin.
Jonkin ajan kuluttua joukkio kuitenkin kömpi heinistä ja Vieras kertoi Misralle ja Naelille muista joulukoristeista: himmeleistä ja muista oljesta tehdyistä koristeista, ovikransseista, paperista tehdyistä “karkeista” ja lasipalloista. Hän kertoi, kuinka yleensä jouluisin laitettiin jouluiset pöytäliinat ja koko tupa tuoksui sisään tuodulle kuuselle.
Seuraavaksi lapset saivat tehtäväkseen askarrella kuusenkoristeita. Vieras harmitteli, ettei taitanut himmelin valmistusta, sillä muuten hän olisi mielellään opettanut vähintäänkin Misraa siinä, Naelilla kun eivät meinanneet yksinkertaisemmatkaan koristeet onnistua.
Lapset saivat kuitenkin aikaiseksi mukavan määrän koristeita kuuseen, jonka he jouluaatoksi ajattelivat hankkia omaa joulujuhlaansa varten. Koko joulun järjestäminen tuntui Misrasta ja Naelista kovin jännittävältä ja tuskin he malttoivat odottaa aattoa. Hämärä tuli kuitenkin säälittä päivä päivältä aiemmin ja jälleen sisarusten oli lähdettävä kotiin. Kuitenkin iloinen mieli lähti heidän mukanaan ja jälleen Vieraan korviin kantautui vielä vaimeasti vasta opittu laulu joulupuusta naurun saattelemana.
