Sää ei osoittanut vieläkään leppymisen merkkejä, vaan jaksoi yhä vain raivota. Tuuli oli yltynyt ja lunta oli viime päivien aikana tullut melkoisesti lisää. Misran ja Naelin oli pitänyt joka päivä ladolle mennessään tallata polku uudelleen ja sieltä lähtiessäänkin lumi oli täyttänyt heidän jalanjälkiään melkoisesti. Lunta tosin tuli nyt hieman vähemmän, mutta tuulta vastaan taivaltaminen sai lasten silmät vettymään.
Ladon näkeminen sykähdytti sydäntä niin tuulensuojan kuin innostuksen ja uteliaisuudenkin vuoksi. Pian lapset istuivatkin jälleen jo tutuksi tulleella paikallaan Vierasta vastapäätä pehmeillä heinillä. Mies katsoi heitä tuo tuttu, mutta kuitenkin vieras hymy huulillaan ja silmät tuikkien. He olivat pitkään vaiti. Sitten Vieras lopulta rikkoi hiljaisuuden: “Teillä on ollut nyt aikaa pohtia kertomaani. Halusitte jo eilen kysyä minulta kysymyksiä, joten antakaa tulla vain.”
Misra ja Nael olivat kumpikin hiljaa ja miettivät. “Kysymyksiä on niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa”, Misra valitti. “Miksi me emme ole koskaan kuulleet tästä aikaisemmin?” Nael kysyi yllättäen. Vieras pudisti päätään ja sanoi surullisella äänellä: “Sitä minä en ikävä kyllä tiedä. Mutta te olette ensimmäisiä koskaan kohtaamiani, jotka eivät tiedä joulusta, Jumalasta tai Jeesuksesta yhtikäs mitään.” Nael katsoi Vierasta haastavasti eikä tämä kääntänyt katsettaan pois. “Uskotko sinä ihan tosissasi siihen, mistä meille kerroit? Se taitaa olla vain omia pikku satujasi.” “Nael!“ Misra huudahti.
Vieras ei osoittanut ärsyyntymisen merkkejä Naelin väitteistä huolimatta vaan vastasi tyynesti katsoen Naelia vakaasti silmiin: “Niin totta kuin elän, minä uskon kaikkeen, mitä teille kerroin. Oletko itse varma, että tämän kaupungin asukkaat ovat Jumalasta täysin tietämättömiä vai salailevatko he vain?” Tämä veti Naelin hiljaiseksi. “Eikö se juuri selittäisi vihamielisyyden muukalaisia, myös minua kohtaan?” Vieras jatkoi. “Se, että tämän paikan asukkaat eivät tahdo, että kukaan puhuu Jumalasta?” Nael katsoi Vierasta leimuavin silmin ja käänsi selkänsä tälle, mutta jäi kuitenkin paikalleen sen sijaan, että olisi lähtenyt kokonaan.
Misra näytti epätoivoiselta: hän piti kovasti veljestään, mutta oli myös tykästynyt Vieraaseen. Hän ei halunnut näiden kahden riitelevän, vaikka hänen täytyikin myöntää, että vihamielisyys tuli lähinnä hänen veljensä puolelta.
Misra koetti vaihtaa puheenaihetta esittämällä oman kysymyksensä: “Minun vuoroni! Hmm, mitähän minä kysyisin? Ah, niin! Jos Jeesus kerran nousi haudasta, niin missä hän on nyt? Ja miksi hän nousi sieltä ylipäätään?” Vieras vastasi: “Jeesus nousi haudasta, koska sillä tavalla hän voitti kuoleman. Lisäksi hän itse oli ensimmäinen, joka nousi kuolleista, sillä jo ennen Jeesuksen syntymää tiedettiin, että kun tämä maailma joskus loppuu, kuolleet herätetään. Mehän kaikki joskus kuolemme ja tiedättekö mitä silloin tapahtuu? Ilman Jeesusta me joudumme ikuiseen eroon Jumalasta, mutta jos uskomme Jeesukseen, pääsemme taivaaseen, joka tarkoittaa siis paikkaa, jossa Jumala asuu, ei varsinaisesti tuota taivasta, jonka näemme yläpuolellamme.
“Raamatussa kerrotaan, että 40 päivän kuluttua ylösnousemuksestaan Jeesuskin meni takaisin Jumalan luo taivaaseen ja siellä hän istuu nyt Jumalan oikealla puolella.” Misra mietti hetken ja kysyi sitten: “Sanoit, että jos uskomme Jeesukseen, pääsemme sinne taivaaseen, mutta mitä tämä uskominen tarkoittaa? Etkö sinä sanonut, että Jeesus kuoli kaikkien puolesta?” “Hyvä, että kysyit”, Vieras vastasi. “Kun nämä asiat ovat itselle niin tuttuja, on vaikeaa tajuta, mitä kaikkea pitää selittää.
“Kyllä, Jeesus kuoli kaikkien puolesta, mutta meidän täytyy ottaa Jeesuksen sovitustyö vastaan: myöntää, että tarvitsemme sitä ja pyytää, että Jumala antaisi Jeesuksen kuoleman vuoksi pahat tekomme anteeksi. Jos emme tee näin, olemme kuin viinitarhan vuokraajat tarinassa, jonka eilen kerroin teille.”
Silloin Nael käännähti heidän puoleensa, sillä hän oli yhä kuunnellut tarkasti murjotuksestaan huolimatta, ja paukautti: “Miksi ne vuokraajat ylipäätään tappoivat sen viinitarhan omistajan pojan? Ihan tyhmiäkö he olivat? Kyllä kai heidän olisi pitänyt tajuta, etteivät he siitä pojan perintöä saa vaan että he pikemminkin suututtavat omistajan?” Vieras katsoi häntä tyynesti silmiin. “Tuo on todella hyvä kysymys”, hän virkkoi. “Joskus itsekkyys, omahyväisyys, ahneus ja muu sellainen sokeuttaa meidät näkemästä totuutta. Emme tahdo myöntää olevamme väärässä ja kuvittelemme siksi olevamme viisaita, vaikka todellisuudessa voimme olla mitä typerimpiä.” Nael hiljeni mietteliäänä eikä keksinyt vastausta.
Seurasi pitkä äänettömyys. Sitten Misra tahtoi tuoda seuraavan kysymyksensä Vieraan vastattavaksi: “Mistä sitten tietää, mikä on Jumalan mielestä väärin ja mikä ei?” Vieras katsoi Misraan lempeästi ja vastasi: “Siitä, että hän on ilmoittanut sen ihmisille.” Misra näytti hämmästyneeltä. Vieras avasi Raamattunsa jälleen melko lailla alkulehdiltä. “Jumala antoi palvelijalleen Moosekselle pitkän listan käskyjä, mutta tärkeimmät ovat niin kutsutut kymmenen käskyä. Ensimmäinen niistä on: ‘Minä olen Herra, sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia.’ Tämä tarkoittaa, että Jumalan täytyy olla kaikessa ensisijalla. Jos esimerkiksi rakastamme rahaa, kunniaa tai mitä tahansa muuta enemmän kuin Jumalaa, rikomme hänen käskyään. Toinen käsky on: ‘Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä’. Tämä taas tarkoittaa, ettemme saa puhua Jumalasta epäkunnioittavasti tai tehdä hänen nimessään sellaista, mikä ei ole hänen tahtonsa mukaista. Kolmas käsky on: ‘Muista pyhittää lepopäivä’. Muistattehan, kun luin teille maailman luomisesta. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta luomistyöstään. Tähän lepopäivään kolmannessa käskyssä viitataan. Meidän tulee siis levätä viikon viimeisenä päivänä työstämme. Pyhittäminen taas tarkoittaa, että meidän täytyy erityisesti muistaa Jumalaa tuona päivänä. Tämä käsky - ja kaikki muutkin - on meidän omaksi parhaaksemme asetettu: saamme tilaisuuden levätä.
Neljännestä käskystä alkaen keskitytään ihmissuhteisiin, sillä neljäs käsky on ‘kunnioita isääsi ja äitiäsi’, viides ‘älä tapa’, kuudes ‘älä tee aviorikosta’, seitsemäs ‘älä varasta’, kahdeksas ‘älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan’, yhdeksäs ‘älä tavoittele toisen omaisuutta’ ja kymmenes vahvistaa yhdeksättä: ‘älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu’.”
Misra mietti hetken ja huudahti sitten: ”Mutta enhän minä ole tappanut ketään tai varastanut? Miksi minun sitten pitäisi pyytää anteeksi Jumalalta, jos en ole tehnyt mitään hänen mielestään väärää?” Vieras vastasi: ”Jokainen on tehnyt joskus väärin.” Hän palasi Raamatun keskivaiheille. ”Sitä paitsi Jeesus itse syvensi esimerkiksi käskyä ’älä tapa’. Hän sanoi, että jos vihastuu toiselle ja sanoo pahasti, on sekin jo väärin. Kukaan ei voi täyttää Jumalan lakeja, kukaan ei yllä Jumalan mittapuulla täysin synnittömäksi, ei lähellekään. Ei kukaan muu kuin Jeesus. Hän on meidän vertailukohtamme. Siksi me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa, sitä että Jumala Jeesuksen kuoleman tähden antaa meille anteeksi. Kukapa meistä ei olisi joskus loukannut toista tai puhunut pahaa toisen selän takana? Kukapa ei olisi joskus käyttäytynyt huonosti vanhempiaan kohtaan? Kuka ei olisi tavoitellut jotakin hienoa, mitä toisella on?”
Lapset olivat painaneet päänsä, molempien mieleen oli tullut monia tilanteita, joissa he olivat menetelleet väärin. Nael tuijotti seinää ja havahtui äkkiä: ”Misra, ilta on pimenemässä. Meidän täytyy lähteä.” Misra katsoi epäröiden ovelle, jonka alta valoa ei enää loistanut. Nael nousi ja lähti ovelle ja Misra lähti hitaasti hänen peräänsä.
Kun Nael sai oven auki, tyttö pysähtyi. Nael katsoi häneen kysyvänä. ”Nael, emme voi lähteä vielä”, Misra sanoi. Nael näytti hämmästyneeltä. ”Miten niin emme voi? Voimme tulla kyllä takaisin huomenna.” Misra katsoi veljeensä vakavana. ”Nael, sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että olemme syntisiä.”, hän sanoi hitaasti ja sydän pamppaillen. ”Minä tahdon pyytää Jumalalta anteeksi.” Nael näytti sekä hämmästyneeltä että hieman kiukkuiseltakin. ”Kuinka voit noin vain uskoa, mitä tuo sanoo?” Nael kysyi nyökäyttäen päätään Vieraaseen päin, joka istui hiljaa katselemassa ja kuuntelemassa. ”Sitä paitsi isä ja äiti eivät pidä siitä, että tulemme myöhään vasta pimeän laskeuduttua. Ei sillä, että välittäisin mitä he sanovat mutta…”
Misra katsoi surullisena veljeään. ”Minun täytyy Nael. Omatuntoni todistaa siitä, että minun täytyy”, hän sanoi. Nael oli kalvennut raivosta. Kuitenkin hän oli samaan aikaan ällistynyt, sillä Misra vastusti veljeään todella harvoin. ”Hyvä on, mutta minä lähden nyt”, poika tiuskaisi. ”Jää tänne, jos haluat, se ei minua liikuta.” Sitten hän harppoi pois. ”Nael!” Misra huusi vielä hänen peräänsä. Nael ei pysähtynyt.
Misra katsoi hetken veljensä loittonevaa selkää ja kääntyi sitten Vieraan puoleen surullisen näköisenä. Tämä hymyili hänelle rohkaisevasti. ”Olit todella rohkea. Usko pois, teet parhaan ratkaisun, mitä voit tehdä. Vaikka neljäs käsky kehottaakin kunnioittamaan vanhempia, on Jumala silti kaikkein tärkein. Jeesus sanoo, että lain suuri käsky on: ’Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Jeesus sanoo myös, että kun joku lyö meitä poskelle, meidän tulisi kääntää toinenkin poski. Siispä kun menet kotiisi, ota vanhempiesi torut vastaan mukisematta, sillä olet ne heidän mielestään ansainnut.”
Sitten Vieras selitti, kuinka Jeesus otetaan vastaan ja pian ladon viileässä, öljylampun valaisemassa ilmassa kuului lapsen heleällä äänellä luettu ensimmäinen rukous toistaen syvän miesäänen ensin lausumia sanoja. Pian tuon lapsen askeleet seurasivat keveinä Naelin aikaisemmin jättämiä jälkiä. Tuuli oli viimein puhaltanut taivaan puhtaaksi ja yläpuolella tuikki nyt huimaavan kaunis taivas täynnä tähtiä.
Ladon näkeminen sykähdytti sydäntä niin tuulensuojan kuin innostuksen ja uteliaisuudenkin vuoksi. Pian lapset istuivatkin jälleen jo tutuksi tulleella paikallaan Vierasta vastapäätä pehmeillä heinillä. Mies katsoi heitä tuo tuttu, mutta kuitenkin vieras hymy huulillaan ja silmät tuikkien. He olivat pitkään vaiti. Sitten Vieras lopulta rikkoi hiljaisuuden: “Teillä on ollut nyt aikaa pohtia kertomaani. Halusitte jo eilen kysyä minulta kysymyksiä, joten antakaa tulla vain.”
Misra ja Nael olivat kumpikin hiljaa ja miettivät. “Kysymyksiä on niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa”, Misra valitti. “Miksi me emme ole koskaan kuulleet tästä aikaisemmin?” Nael kysyi yllättäen. Vieras pudisti päätään ja sanoi surullisella äänellä: “Sitä minä en ikävä kyllä tiedä. Mutta te olette ensimmäisiä koskaan kohtaamiani, jotka eivät tiedä joulusta, Jumalasta tai Jeesuksesta yhtikäs mitään.” Nael katsoi Vierasta haastavasti eikä tämä kääntänyt katsettaan pois. “Uskotko sinä ihan tosissasi siihen, mistä meille kerroit? Se taitaa olla vain omia pikku satujasi.” “Nael!“ Misra huudahti.
Vieras ei osoittanut ärsyyntymisen merkkejä Naelin väitteistä huolimatta vaan vastasi tyynesti katsoen Naelia vakaasti silmiin: “Niin totta kuin elän, minä uskon kaikkeen, mitä teille kerroin. Oletko itse varma, että tämän kaupungin asukkaat ovat Jumalasta täysin tietämättömiä vai salailevatko he vain?” Tämä veti Naelin hiljaiseksi. “Eikö se juuri selittäisi vihamielisyyden muukalaisia, myös minua kohtaan?” Vieras jatkoi. “Se, että tämän paikan asukkaat eivät tahdo, että kukaan puhuu Jumalasta?” Nael katsoi Vierasta leimuavin silmin ja käänsi selkänsä tälle, mutta jäi kuitenkin paikalleen sen sijaan, että olisi lähtenyt kokonaan.
Misra näytti epätoivoiselta: hän piti kovasti veljestään, mutta oli myös tykästynyt Vieraaseen. Hän ei halunnut näiden kahden riitelevän, vaikka hänen täytyikin myöntää, että vihamielisyys tuli lähinnä hänen veljensä puolelta.
Misra koetti vaihtaa puheenaihetta esittämällä oman kysymyksensä: “Minun vuoroni! Hmm, mitähän minä kysyisin? Ah, niin! Jos Jeesus kerran nousi haudasta, niin missä hän on nyt? Ja miksi hän nousi sieltä ylipäätään?” Vieras vastasi: “Jeesus nousi haudasta, koska sillä tavalla hän voitti kuoleman. Lisäksi hän itse oli ensimmäinen, joka nousi kuolleista, sillä jo ennen Jeesuksen syntymää tiedettiin, että kun tämä maailma joskus loppuu, kuolleet herätetään. Mehän kaikki joskus kuolemme ja tiedättekö mitä silloin tapahtuu? Ilman Jeesusta me joudumme ikuiseen eroon Jumalasta, mutta jos uskomme Jeesukseen, pääsemme taivaaseen, joka tarkoittaa siis paikkaa, jossa Jumala asuu, ei varsinaisesti tuota taivasta, jonka näemme yläpuolellamme.
“Raamatussa kerrotaan, että 40 päivän kuluttua ylösnousemuksestaan Jeesuskin meni takaisin Jumalan luo taivaaseen ja siellä hän istuu nyt Jumalan oikealla puolella.” Misra mietti hetken ja kysyi sitten: “Sanoit, että jos uskomme Jeesukseen, pääsemme sinne taivaaseen, mutta mitä tämä uskominen tarkoittaa? Etkö sinä sanonut, että Jeesus kuoli kaikkien puolesta?” “Hyvä, että kysyit”, Vieras vastasi. “Kun nämä asiat ovat itselle niin tuttuja, on vaikeaa tajuta, mitä kaikkea pitää selittää.
“Kyllä, Jeesus kuoli kaikkien puolesta, mutta meidän täytyy ottaa Jeesuksen sovitustyö vastaan: myöntää, että tarvitsemme sitä ja pyytää, että Jumala antaisi Jeesuksen kuoleman vuoksi pahat tekomme anteeksi. Jos emme tee näin, olemme kuin viinitarhan vuokraajat tarinassa, jonka eilen kerroin teille.”
Silloin Nael käännähti heidän puoleensa, sillä hän oli yhä kuunnellut tarkasti murjotuksestaan huolimatta, ja paukautti: “Miksi ne vuokraajat ylipäätään tappoivat sen viinitarhan omistajan pojan? Ihan tyhmiäkö he olivat? Kyllä kai heidän olisi pitänyt tajuta, etteivät he siitä pojan perintöä saa vaan että he pikemminkin suututtavat omistajan?” Vieras katsoi häntä tyynesti silmiin. “Tuo on todella hyvä kysymys”, hän virkkoi. “Joskus itsekkyys, omahyväisyys, ahneus ja muu sellainen sokeuttaa meidät näkemästä totuutta. Emme tahdo myöntää olevamme väärässä ja kuvittelemme siksi olevamme viisaita, vaikka todellisuudessa voimme olla mitä typerimpiä.” Nael hiljeni mietteliäänä eikä keksinyt vastausta.
Seurasi pitkä äänettömyys. Sitten Misra tahtoi tuoda seuraavan kysymyksensä Vieraan vastattavaksi: “Mistä sitten tietää, mikä on Jumalan mielestä väärin ja mikä ei?” Vieras katsoi Misraan lempeästi ja vastasi: “Siitä, että hän on ilmoittanut sen ihmisille.” Misra näytti hämmästyneeltä. Vieras avasi Raamattunsa jälleen melko lailla alkulehdiltä. “Jumala antoi palvelijalleen Moosekselle pitkän listan käskyjä, mutta tärkeimmät ovat niin kutsutut kymmenen käskyä. Ensimmäinen niistä on: ‘Minä olen Herra, sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia.’ Tämä tarkoittaa, että Jumalan täytyy olla kaikessa ensisijalla. Jos esimerkiksi rakastamme rahaa, kunniaa tai mitä tahansa muuta enemmän kuin Jumalaa, rikomme hänen käskyään. Toinen käsky on: ‘Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä’. Tämä taas tarkoittaa, ettemme saa puhua Jumalasta epäkunnioittavasti tai tehdä hänen nimessään sellaista, mikä ei ole hänen tahtonsa mukaista. Kolmas käsky on: ‘Muista pyhittää lepopäivä’. Muistattehan, kun luin teille maailman luomisesta. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta luomistyöstään. Tähän lepopäivään kolmannessa käskyssä viitataan. Meidän tulee siis levätä viikon viimeisenä päivänä työstämme. Pyhittäminen taas tarkoittaa, että meidän täytyy erityisesti muistaa Jumalaa tuona päivänä. Tämä käsky - ja kaikki muutkin - on meidän omaksi parhaaksemme asetettu: saamme tilaisuuden levätä.
Neljännestä käskystä alkaen keskitytään ihmissuhteisiin, sillä neljäs käsky on ‘kunnioita isääsi ja äitiäsi’, viides ‘älä tapa’, kuudes ‘älä tee aviorikosta’, seitsemäs ‘älä varasta’, kahdeksas ‘älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan’, yhdeksäs ‘älä tavoittele toisen omaisuutta’ ja kymmenes vahvistaa yhdeksättä: ‘älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu’.”
Misra mietti hetken ja huudahti sitten: ”Mutta enhän minä ole tappanut ketään tai varastanut? Miksi minun sitten pitäisi pyytää anteeksi Jumalalta, jos en ole tehnyt mitään hänen mielestään väärää?” Vieras vastasi: ”Jokainen on tehnyt joskus väärin.” Hän palasi Raamatun keskivaiheille. ”Sitä paitsi Jeesus itse syvensi esimerkiksi käskyä ’älä tapa’. Hän sanoi, että jos vihastuu toiselle ja sanoo pahasti, on sekin jo väärin. Kukaan ei voi täyttää Jumalan lakeja, kukaan ei yllä Jumalan mittapuulla täysin synnittömäksi, ei lähellekään. Ei kukaan muu kuin Jeesus. Hän on meidän vertailukohtamme. Siksi me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa, sitä että Jumala Jeesuksen kuoleman tähden antaa meille anteeksi. Kukapa meistä ei olisi joskus loukannut toista tai puhunut pahaa toisen selän takana? Kukapa ei olisi joskus käyttäytynyt huonosti vanhempiaan kohtaan? Kuka ei olisi tavoitellut jotakin hienoa, mitä toisella on?”
Lapset olivat painaneet päänsä, molempien mieleen oli tullut monia tilanteita, joissa he olivat menetelleet väärin. Nael tuijotti seinää ja havahtui äkkiä: ”Misra, ilta on pimenemässä. Meidän täytyy lähteä.” Misra katsoi epäröiden ovelle, jonka alta valoa ei enää loistanut. Nael nousi ja lähti ovelle ja Misra lähti hitaasti hänen peräänsä.
Kun Nael sai oven auki, tyttö pysähtyi. Nael katsoi häneen kysyvänä. ”Nael, emme voi lähteä vielä”, Misra sanoi. Nael näytti hämmästyneeltä. ”Miten niin emme voi? Voimme tulla kyllä takaisin huomenna.” Misra katsoi veljeensä vakavana. ”Nael, sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että olemme syntisiä.”, hän sanoi hitaasti ja sydän pamppaillen. ”Minä tahdon pyytää Jumalalta anteeksi.” Nael näytti sekä hämmästyneeltä että hieman kiukkuiseltakin. ”Kuinka voit noin vain uskoa, mitä tuo sanoo?” Nael kysyi nyökäyttäen päätään Vieraaseen päin, joka istui hiljaa katselemassa ja kuuntelemassa. ”Sitä paitsi isä ja äiti eivät pidä siitä, että tulemme myöhään vasta pimeän laskeuduttua. Ei sillä, että välittäisin mitä he sanovat mutta…”
Misra katsoi surullisena veljeään. ”Minun täytyy Nael. Omatuntoni todistaa siitä, että minun täytyy”, hän sanoi. Nael oli kalvennut raivosta. Kuitenkin hän oli samaan aikaan ällistynyt, sillä Misra vastusti veljeään todella harvoin. ”Hyvä on, mutta minä lähden nyt”, poika tiuskaisi. ”Jää tänne, jos haluat, se ei minua liikuta.” Sitten hän harppoi pois. ”Nael!” Misra huusi vielä hänen peräänsä. Nael ei pysähtynyt.
Misra katsoi hetken veljensä loittonevaa selkää ja kääntyi sitten Vieraan puoleen surullisen näköisenä. Tämä hymyili hänelle rohkaisevasti. ”Olit todella rohkea. Usko pois, teet parhaan ratkaisun, mitä voit tehdä. Vaikka neljäs käsky kehottaakin kunnioittamaan vanhempia, on Jumala silti kaikkein tärkein. Jeesus sanoo, että lain suuri käsky on: ’Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Jeesus sanoo myös, että kun joku lyö meitä poskelle, meidän tulisi kääntää toinenkin poski. Siispä kun menet kotiisi, ota vanhempiesi torut vastaan mukisematta, sillä olet ne heidän mielestään ansainnut.”
Sitten Vieras selitti, kuinka Jeesus otetaan vastaan ja pian ladon viileässä, öljylampun valaisemassa ilmassa kuului lapsen heleällä äänellä luettu ensimmäinen rukous toistaen syvän miesäänen ensin lausumia sanoja. Pian tuon lapsen askeleet seurasivat keveinä Naelin aikaisemmin jättämiä jälkiä. Tuuli oli viimein puhaltanut taivaan puhtaaksi ja yläpuolella tuikki nyt huimaavan kaunis taivas täynnä tähtiä.
