Luukku 14

Kun lapset seuraavana päivänä ilmestyivät latoon, muuttui Vieraan ilme hetkeksi säälin ja kauhistuksen sekoitukseksi, kun hän näki Naelin. Toinen puoli tämän kasvoista oli mustelmilla ja turvonnut. Nael huomasi Vieraan reaktion ja naurahti vähättelevästi: “Se näyttää pahemmalta kuin miltä tuntuu. Ja saivatpahan koulussa nähdä, etten selvinnyt kepposestani vähällä.”
Misra oli pahoillaan veljensä puolesta, sillä tämä todella näytti murjotulta. Hän kuitenkin halusi Naelin unohtavan kipunsa, jota Misra tiesi tämän vähättelystään huolimatta tuntevan. Niinpä hän kysyi Vieraalta: “Mitä aiot kertoa meille tänään?” Vieras hymyili jälleen salaperäistä, mutta ystävällistä hymyään. “Kerron teille jotakin, mikä on joulun aikaan hyvin tärkeää lapsille”, hän vastasi.
Misra ja Nael suorastaan paisuivat innostuksesta ja jännityksestä ja he hoputtivat Vierasta aloittamaan, mille tämä nauroi hartaasti. Tällä kertaa hän kuitenkin vaati saada lukea kohdan Raamatusta ja rukoilla alkurukouksen, mihin lapset toki suostuivat. Aamenen jälkeen Vieras päästi vihdoin kärsimättömät lapset odottamisen tuskasta ja aloitti: “Nyt alan kertoa tarkemmin kaikesta siitä, mistä puhuin silloin, kun saitte tietää, mikä joulu on. Tämä ei ole oma mieliasiani joulussa, mutta luulen, että te pidätte siitä kovasti. Nimittäin joululahjoista.
“Jouluun liittyy vahvasti ajatus siitä, että annetaan toisille lahjoja. Tämä tapa liitetään yleensä siihen, että kun Jeesus oli syntynyt talliin, kuten teille aiemmin kerroin, tuli hänen luokseen kaukaisesta maasta viisaita miehiä. Nämä miehet olivat nähneet taivaalla loistavan kirkkaan tähden, josta he päättelivät, että suuri kuningas oli syntynyt. He seurasivat tähteä ja se pysähtyi sen paikan yläpuolelle, jossa Jeesus oli.
Kun he astuivat sisään ja näkivät lapsen, he kumarsivat häntä ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Ne olivat hyvin kalliita lahjoja, joita annettiin lahjaksi kuninkaalle. Ja sitähän Jeesus on, hän on rauhan ruhtinas, maailmankaikkeuden valtias.
“Viisaiden miesten lahjat ovat siis esikuva joululahjoille. Itse pidän myös siitä ajatuksesta, että Jeesus oli meille kaikkein suurin lahja, jonka voimme saada ja siten lahjat liittyvät jouluun. Mutta lahjojen antaminen kyllä ylipäätään sopii kristinuskon ajatukseen siitä, että meidän pitäisi rakastaa toisiamme.
“Yksi syy, miksi otan asian esiin nyt, on, että jos haluatte juhlia joulua perinteisesti, voisitte alkaa miettiä, mitä antaisitte toisillenne lahjaksi. Sen ei tarvitse olla mitään suurta ja hienoa, sillä toisen ilahduttaminen ja antamisen ajatus ovat tärkeimpiä.”
Lapset olivat innostuneita. He katsoivat arvioivasti toisiaan, miettien, mitä toiselle voisi antaa lahjaksi. Vieras katsoi heitä hymyillen, mutta jatkoi sitten: “Toinen syy on, että lahjoja saa jouluna myös muualta kuin perheeltä ja ystäviltä.” Lapset käännähtivät katsomaan Vierasta ja kysyivät yhteen ääneen: “Keneltä sitten?” Vieras vastasi: “Kerron teille jälleen tarinan eräästä henkilöstä, josta tuli maailmankuulu. Hänen nimensä oli Nikolaos.
Nikolaos oli kristitty mies ja kerrotaan, että hän puolusti Raamatun sanoman luotettavuutta, kun muut oppineet epäilivät sitä. Nikolaoksen kerrotaan auttaneen köyhiä ja ongelmissa olevia, mutta hän halusi pysyä nimettömänä. Hän piti myös kovasti lapsista ja halusi ilahduttaa heitä pienin yllätyksin ja jakoi lahjoja kertomatta, että se oli ollut hän.”
“Miksei hän halunnut paljastaa, että se oli ollut hän?” kysyi Nael. Vieras mietti ja vastasi: “Varmaankin hän oli vain niin vaatimaton. Hänen arvellaan olleen hieman lyhyt ja hänellä oli murtunut nenä.” Lapset nauroivat. “Hassu mies”, Misra tokaisi. “Mutta hän oli varmasti lempeä ja kiltti. Niin kuin sinä, Vieras.” Vieras naurahti: “Kiitos vain. Nikolaos kuitenkin kuoli aikanaan, mutta hänen jälkeensä ihmiset muistivat hänen pyyteettä antamansa lahjat ja jatkoivat perinnettä.
“Nykyään Nikolaoksella on seuraaja, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa eräänlaisena joulun lähettiläänä. Hänen nimensä on joulupukki. Hän on vanha mies, jolla on pitkä parta ja hän on pullea kuin pulla, sillä hän on innostunut syömään hieman liikaa vaimonsa joulumuorin herkkuja. Joulupukki asuu Korvatunturilla vaimonsa joulumuorin ja pienten apuriensa kanssa, joita kutsutaan tontuiksi.
“Joka joulu pukki sitten lähtee matkaan porojen vetämässä reessä jakamaan koko maailman lapsille lahjoja. Porot syövät taikajäkälää, joka saa ne lentämään. Siten joulupukki ehtii kiertää koko maailman kodit. Jotta pukki tietäisi, mitä lapset tahtovat, lähettävät lapset joka vuosi joulupukille kirjeen, jossa he kertovat lahjatoiveistaan. Mutta joulupukki lähettää tonttujaan vahtimaan lapsia nähdäkseen, ovatko he kilttejä. Tuhmille lapsille hän tuo risukimpun.
“Tämä on toinen syy, miksi kerron tästä näin alussa: tietenkin teidänkin pitää lähettää joulupukille toivomuskirje!” Misra ja Nael halusivat tietenkin kirjoittaa kirje tälle ihmeelliselle joulupukille, joten Vieras antoi heille molemmille paperit ja kynät ja niin lapset alkoivat miettiä, mitä toivoisivat. Heidän pohtiessaan toiveitaan Vieras näytti heille postikortin, jossa oli kuva joulupukista ja tontuista. Misran mielestä joulupukki näytti mukavalta vanhalta ukolta.
Pitkän mietinnän ja monen sotatun rivin jälkeen lapset saivat lopulta kirjeensä valmiiksi. Vieras otti ne ja lupasi toimittaa joulupukille. Lasten sen sijaan täytyi rientää jälleen kotiin, sillä hämärä oli äänettömästi hiipien tullut aivan selän taakse. Misra ja Nael olivat kuitenkin iloisella mielellä, sillä seuraavana päivänä he saisivat taas kuulla jotakin uutta ja jännittävää joulusta.