Sää jatkui seuraavanakin päivänä yhtä huonona. Taivas ei näyttänyt leppymisen merkkejä vaan purki yhä kiukkuaan jokaiseen, joka uskaltautui ulos. Tuuli taivutteli puita ja pöllytti lunta. Misra ja Nael iloitsivat nähdessään ladon ja kiiruhtivat sisään, missä Vieras tapansa mukaan jo odotti.
Lapset olivat innokkaita kuulemaan lisää Jumalasta. Nael ei tosin halunnut näyttää sitä, mutta ei voinut kätkeä uteliaisuuttaan täysin. Misra sen sijaan ehti hädin tuskin istua, kun hän jo hoputti Vierasta aloittamaan. Vieras purskahti nauruun, joka ei ollut pilkallista vaan pikemminkin ystävällistä. “Hyvän on, neitiseni”, hän virkkoi hymy huulillaan.
Sitten hän avasi sylissään lepäävän Raamatun tällä kertaa keskivaiheilta. “Nyt kerron teille, kuinka Jumala ratkaisi ongelman, jonka ihmisen syntiinlankeemus aiheutti. Luen teille ensin tällaisen tarinan: ‘Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta. Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin. Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä. “Mitä minä teen” mietti viinitarhan omistaja. “Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he eivät uskalla koskea.” Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: ”Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.” He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. - Mitä viinitarhan omistaja tekee heille? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille.’”
Vieras taukosi ja katsoi tarkkaavaisina kuuntelevia lapsia. “Tämä on vertaus, jonka nyt selitän teille”, hän sanoi. “Kun ensimmäiset ihmiset Aatami ja Eeva ajettiin Eedenin puutarhasta, he saivat lapsia, jotka myöskin olivat syntisiä eli hekin tekivät asioita, jotka olivat Jumalan silmissä väärin. En mene nyt yksityiskohtiin, koska aika ei riittäisi siihen. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma. Kun ihmiskunta kasvoi ja syntyi erilaisia kansakuntia, Jumala valitsi niistä yhden ja antoi sille lupauksen pitää siitä erityistä huolta. Hänellä oli kuitenkin tälle kansalle tietty tarkoitus. Sitä ennen hän antoi kansalleen lain, jota sen tuli noudattaa. Tämä kansa, joita kutsutaan nimellä Israel, ei kuitenkaan aina tehnyt näiden käskyjen mukaan. Silloin Jumala rankaisi ja kuritti sitä, jotta se taas kääntyisi hänen puoleensa. Aivan kuin teidänkin isänne kurittaa teitä, kun olette tehneet jotakin väärää, jotta oppisitte virheistänne ettekä tekisi niitä toiste.”
Vieraan sanoessa näin Nael punastui hieman, mutta otti kuitenkin kasvoilleen ylimielisen ja röyhkeän ilmeen. Misra nyökytteli vakavan näköisenä. Vieras jatkoi: “Jumala käski kansan hyvittää sen, etteivät noudattaneet hänen antamiaan käskyjä niin, että heidän tuli uhrata eläimiä hänelle vastineeksi. Tarvittiin kuitenkin uhri, joka sovittaisi kaikkien ihmisten rikkomukset kertaheitolla. Jumala lähetti hänelle uskollisia miehiä, joita kutsutaan profeetoiksi, ennustamaan Israelin kansalle tulevia tapahtumia ja monet heistä ennustivat Jumalan lähettämästä palvelijasta, jonka olisi määrä ottaa koko syntitaakka ihmisten yltä.
“Siinä vertauksessa, jonka teille luin, Viinitarhan omistaja tarkoittaa Jumalaa ja viinitarhan vuokraajat ovat israelilaisia. Ne palvelijat, joita omistaja vuokraajien luokse lähetti ovat profeettoja. Israelilaiset kuitenkin kieltäytyivät kuuntelemasta heitä vaan pahoinpitelivät heitä. Niinpä Jumala päätti lähettää maan päälle oman poikansa.”
Vieras katsoi vakavasti lapsia ja näki, että molemmat kuuntelivat tarkkaavaisesti. Niinpä hän jälleen jatkoi: “Nyt pääsemme vihdoin siihen, mistä joulussa on kyse. Jumala ilmoitti israelilaiselle Marialle, että tämä tulisi saamaan poikalapsen. Tämä lapsi olisi samalla myös Jumalan oma poika. Sitä on ehkä hieman vaikeaa ymmärtää, mutta asia oli kuitenkin näin.” “Pojan isäkö oli siis Jumala?” Misra kysyi hämmentyneenä. Vieras vastasi: “Kyllä. Mutta pojalla oli kuitenkin kasvatti-isänä Marian mies Joosef. Maria ja Joosef asuivat kaupungissa nimeltä Nasaret, mutta satoja vuosia aikaisemmin profeetta Miika oli ennustanut, että kansan pelastaja syntyisi Betlehemin kaupungissa. Mutta Jumala järjesti niin, että kaikkien oli mentävä esi-isiensä kaupunkiin merkittäväksi veroluetteloihin. Marian ja Joosefin esi-isä oli Daavid, joka oli kotoisin Betlehemistä. Niinpä he lähtivät sinne. Perille päästyään he eivät kuitenkaan löytäneet majapaikkaa, koska kaupunkiin oli tullut paljon muitakin Daavidin sukuun kuuluvia. He eivät löytäneet muuta paikkaa kuin pienen tallin, jonne he asettuivat. Siellä kuitenkin Maria synnytti poikansa, joka oli profeettojen satoja vuosia aiemmin lupaama pelastaja. Tämän kunniaksi joulua siis vietetään.”
Vieras taukosi, mietti hetken ja päätti sitten: “Taidan kertoa ensimmäisen joulun tapahtumista tarkemmin toiste. Haluan kertoa nyt ennemminkin, miksi tämä lapsi oli niin erityinen. Poika sai nimekseen Jeesus, joka tarkoittaa ‘Herra pelastaa’. Kun Jeesus kasvoi aikuiseksi mieheksi, alkoi hän opettaa ihmisille Jumalan tahtoa ja kutsumaan ihmisiä seuraajikseen. Hän valitsi 12 lähintä oppilasta, jotka kulkivat hänen kanssaan. Jeesus myös paransi sairaita ja teki paljon erilaisia ihmeitä, jotka todistivat siitä, että hän oli se, josta profeetat olivat ennustaneet.
“Jeesus oli siitä erityinen, että hän ei ollut syntinen. Koska Jumala oli hänen isänsä, ei häneen ollut siirtynyt ihmisten syntisyys. Niin profeetta Jesaja oli ennustanut: ‘Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.’ Loppujen lopuksi kävi kuten viinitarhavertauksessa: Israelin kansa hylkäsi hänet, joka oli tullut heidät pelastamaan ja Jeesus tuomittiin kuolemaan. Hänet naulittiin ristiin ja kuolemallaan hän oli se lopullinen uhri, joka tarvittiin sovittamaan ihmisten synnit.”
Misra ja Nael näyttivät molemmat olevan hieman ymmällään ja kauhistuneitakin. Vieras jatkoi: “Jumala kuitenkin herätti Jeesuksen kolme päivää hänen kuolemansa jälkeen.” Lapset näyttivät hieman helpottuneemmilta. “Jumala otti poikansa takaisin taivaaseen luoksensa. Jeesus oli nimittäin ollut siellä ennen kuin tuli maan päälle, hän on ollut jo ennen maailman luomista ja luominen tapahtui hänen kauttaan. .” “Siksikö Jumala puhui silloin maailmaa tehdessään itsestään me-muodossa?” Nael kysyi. “Minä vähän ihmettelinkin.” Vieras hämmästyi siitä, että Nael oli huomannut moisen seikan. Nael ei pitänyt siitä ja sulkeutui taas yrmeän ilmeensä alle.
Misra kysyi Vieraalta: “Oletko sinä israelilainen?” Vieras käänsi katseensa Misraan ja vastasi: “En ole, kuinka niin?” “No miksi sinä sitten vietät joulua, kun kerran et ole israelilainen?” Vieras ymmärsi: “Ahaa, Jeesuksen kuolemasta tullut syntien sovittaminen ei koskenut pelkästään israelilaisia. Viinitarhavertauksen lopussahan sanotaan, että omistaja vuokraa tarhansa muille, koska aikaisemmat vuokraajat tappoivat hänen poikansa. Tämä tarkoittaa sitä, että koska israelilaiset eivät ottaneet Jeesusta vastaan, hän antaa viinitarhansa muille kansoille. Jeesus kuoli jokaisen ihmisen puolesta, jotta meidän ei tarvitsisi kärsiä sitä rangaistusta, jonka jokainen meistä olisi muuten ansainnut. Jeesus siis kuoli myös minun ja teidänkin puolestanne.” Misra ja Nael katsoivat toisiaan ja heidän kasvoiltaan alkoi näkyä ymmärrystä. Viimeinkin he ymmärsivät ainakin hieman, mitä Vieras oli heille selittänyt.
Vieras sulki nahkakantisen kirjan sylissään ja venytteli. Silloin Misra ja Nael havahtuvat huomaamaan, ettei lautojen raosta enää tunkeutunutkaan valonsäteitä vaan pelkästään katossa roikkuva öljylamppu loi valoaan heidän ylleen. Ilta oli jälleen hämärtymässä ja lasten oli aika lähteä kotiin.
Nael lähti harppomaan kohti ovea, mutta Misra tarttui häntä hihasta ja sanoi: “Tahdon kysyä Vieraalta vielä jotakin.” Sitten hän kääntyi Vieraan puoleen ja kysyi: “Mikä tuo outo kuvio kirjan kannessa on?” Vieras katsoi Raamatun kantta ja vastasi: “Se on risti. Puiselle ristille Jeesus naulittiin käsistä ja jaloista kiinni. Jeesuksen seuraajat käyttävät tyhjää ristiä yleisimpänä merkkinään, sillä tyhjä risti kertoo siitä, että Jeesus myös nousi kuolleista.”
Misra aikoi kysyä seuraavan kysymyksen, kun Nael tiuskaisi: “Misra, meidän pitää mennä nyt!” “Mutta minulla on vielä niin paljon kysymyksiä”, tyttö hangoitteli vastaan. Vieras hymyili ja sanoi: “Tulkaa taas huomenna, niin voin vastata kysymyksiinne. Teille tekee hyvää hieman miettiä kuulemaanne.” Misra tyytyi siihen, heläytti hyvästinsä ja sitten lapset lähtivät yhä jatkuvaan synkkään säähän.
Lapset olivat innokkaita kuulemaan lisää Jumalasta. Nael ei tosin halunnut näyttää sitä, mutta ei voinut kätkeä uteliaisuuttaan täysin. Misra sen sijaan ehti hädin tuskin istua, kun hän jo hoputti Vierasta aloittamaan. Vieras purskahti nauruun, joka ei ollut pilkallista vaan pikemminkin ystävällistä. “Hyvän on, neitiseni”, hän virkkoi hymy huulillaan.
Sitten hän avasi sylissään lepäävän Raamatun tällä kertaa keskivaiheilta. “Nyt kerron teille, kuinka Jumala ratkaisi ongelman, jonka ihmisen syntiinlankeemus aiheutti. Luen teille ensin tällaisen tarinan: ‘Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta. Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin. Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä. “Mitä minä teen” mietti viinitarhan omistaja. “Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he eivät uskalla koskea.” Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: ”Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.” He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. - Mitä viinitarhan omistaja tekee heille? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille.’”
Vieras taukosi ja katsoi tarkkaavaisina kuuntelevia lapsia. “Tämä on vertaus, jonka nyt selitän teille”, hän sanoi. “Kun ensimmäiset ihmiset Aatami ja Eeva ajettiin Eedenin puutarhasta, he saivat lapsia, jotka myöskin olivat syntisiä eli hekin tekivät asioita, jotka olivat Jumalan silmissä väärin. En mene nyt yksityiskohtiin, koska aika ei riittäisi siihen. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma. Kun ihmiskunta kasvoi ja syntyi erilaisia kansakuntia, Jumala valitsi niistä yhden ja antoi sille lupauksen pitää siitä erityistä huolta. Hänellä oli kuitenkin tälle kansalle tietty tarkoitus. Sitä ennen hän antoi kansalleen lain, jota sen tuli noudattaa. Tämä kansa, joita kutsutaan nimellä Israel, ei kuitenkaan aina tehnyt näiden käskyjen mukaan. Silloin Jumala rankaisi ja kuritti sitä, jotta se taas kääntyisi hänen puoleensa. Aivan kuin teidänkin isänne kurittaa teitä, kun olette tehneet jotakin väärää, jotta oppisitte virheistänne ettekä tekisi niitä toiste.”
Vieraan sanoessa näin Nael punastui hieman, mutta otti kuitenkin kasvoilleen ylimielisen ja röyhkeän ilmeen. Misra nyökytteli vakavan näköisenä. Vieras jatkoi: “Jumala käski kansan hyvittää sen, etteivät noudattaneet hänen antamiaan käskyjä niin, että heidän tuli uhrata eläimiä hänelle vastineeksi. Tarvittiin kuitenkin uhri, joka sovittaisi kaikkien ihmisten rikkomukset kertaheitolla. Jumala lähetti hänelle uskollisia miehiä, joita kutsutaan profeetoiksi, ennustamaan Israelin kansalle tulevia tapahtumia ja monet heistä ennustivat Jumalan lähettämästä palvelijasta, jonka olisi määrä ottaa koko syntitaakka ihmisten yltä.
“Siinä vertauksessa, jonka teille luin, Viinitarhan omistaja tarkoittaa Jumalaa ja viinitarhan vuokraajat ovat israelilaisia. Ne palvelijat, joita omistaja vuokraajien luokse lähetti ovat profeettoja. Israelilaiset kuitenkin kieltäytyivät kuuntelemasta heitä vaan pahoinpitelivät heitä. Niinpä Jumala päätti lähettää maan päälle oman poikansa.”
Vieras katsoi vakavasti lapsia ja näki, että molemmat kuuntelivat tarkkaavaisesti. Niinpä hän jälleen jatkoi: “Nyt pääsemme vihdoin siihen, mistä joulussa on kyse. Jumala ilmoitti israelilaiselle Marialle, että tämä tulisi saamaan poikalapsen. Tämä lapsi olisi samalla myös Jumalan oma poika. Sitä on ehkä hieman vaikeaa ymmärtää, mutta asia oli kuitenkin näin.” “Pojan isäkö oli siis Jumala?” Misra kysyi hämmentyneenä. Vieras vastasi: “Kyllä. Mutta pojalla oli kuitenkin kasvatti-isänä Marian mies Joosef. Maria ja Joosef asuivat kaupungissa nimeltä Nasaret, mutta satoja vuosia aikaisemmin profeetta Miika oli ennustanut, että kansan pelastaja syntyisi Betlehemin kaupungissa. Mutta Jumala järjesti niin, että kaikkien oli mentävä esi-isiensä kaupunkiin merkittäväksi veroluetteloihin. Marian ja Joosefin esi-isä oli Daavid, joka oli kotoisin Betlehemistä. Niinpä he lähtivät sinne. Perille päästyään he eivät kuitenkaan löytäneet majapaikkaa, koska kaupunkiin oli tullut paljon muitakin Daavidin sukuun kuuluvia. He eivät löytäneet muuta paikkaa kuin pienen tallin, jonne he asettuivat. Siellä kuitenkin Maria synnytti poikansa, joka oli profeettojen satoja vuosia aiemmin lupaama pelastaja. Tämän kunniaksi joulua siis vietetään.”
Vieras taukosi, mietti hetken ja päätti sitten: “Taidan kertoa ensimmäisen joulun tapahtumista tarkemmin toiste. Haluan kertoa nyt ennemminkin, miksi tämä lapsi oli niin erityinen. Poika sai nimekseen Jeesus, joka tarkoittaa ‘Herra pelastaa’. Kun Jeesus kasvoi aikuiseksi mieheksi, alkoi hän opettaa ihmisille Jumalan tahtoa ja kutsumaan ihmisiä seuraajikseen. Hän valitsi 12 lähintä oppilasta, jotka kulkivat hänen kanssaan. Jeesus myös paransi sairaita ja teki paljon erilaisia ihmeitä, jotka todistivat siitä, että hän oli se, josta profeetat olivat ennustaneet.
“Jeesus oli siitä erityinen, että hän ei ollut syntinen. Koska Jumala oli hänen isänsä, ei häneen ollut siirtynyt ihmisten syntisyys. Niin profeetta Jesaja oli ennustanut: ‘Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.’ Loppujen lopuksi kävi kuten viinitarhavertauksessa: Israelin kansa hylkäsi hänet, joka oli tullut heidät pelastamaan ja Jeesus tuomittiin kuolemaan. Hänet naulittiin ristiin ja kuolemallaan hän oli se lopullinen uhri, joka tarvittiin sovittamaan ihmisten synnit.”
Misra ja Nael näyttivät molemmat olevan hieman ymmällään ja kauhistuneitakin. Vieras jatkoi: “Jumala kuitenkin herätti Jeesuksen kolme päivää hänen kuolemansa jälkeen.” Lapset näyttivät hieman helpottuneemmilta. “Jumala otti poikansa takaisin taivaaseen luoksensa. Jeesus oli nimittäin ollut siellä ennen kuin tuli maan päälle, hän on ollut jo ennen maailman luomista ja luominen tapahtui hänen kauttaan. .” “Siksikö Jumala puhui silloin maailmaa tehdessään itsestään me-muodossa?” Nael kysyi. “Minä vähän ihmettelinkin.” Vieras hämmästyi siitä, että Nael oli huomannut moisen seikan. Nael ei pitänyt siitä ja sulkeutui taas yrmeän ilmeensä alle.
Misra kysyi Vieraalta: “Oletko sinä israelilainen?” Vieras käänsi katseensa Misraan ja vastasi: “En ole, kuinka niin?” “No miksi sinä sitten vietät joulua, kun kerran et ole israelilainen?” Vieras ymmärsi: “Ahaa, Jeesuksen kuolemasta tullut syntien sovittaminen ei koskenut pelkästään israelilaisia. Viinitarhavertauksen lopussahan sanotaan, että omistaja vuokraa tarhansa muille, koska aikaisemmat vuokraajat tappoivat hänen poikansa. Tämä tarkoittaa sitä, että koska israelilaiset eivät ottaneet Jeesusta vastaan, hän antaa viinitarhansa muille kansoille. Jeesus kuoli jokaisen ihmisen puolesta, jotta meidän ei tarvitsisi kärsiä sitä rangaistusta, jonka jokainen meistä olisi muuten ansainnut. Jeesus siis kuoli myös minun ja teidänkin puolestanne.” Misra ja Nael katsoivat toisiaan ja heidän kasvoiltaan alkoi näkyä ymmärrystä. Viimeinkin he ymmärsivät ainakin hieman, mitä Vieras oli heille selittänyt.
Vieras sulki nahkakantisen kirjan sylissään ja venytteli. Silloin Misra ja Nael havahtuvat huomaamaan, ettei lautojen raosta enää tunkeutunutkaan valonsäteitä vaan pelkästään katossa roikkuva öljylamppu loi valoaan heidän ylleen. Ilta oli jälleen hämärtymässä ja lasten oli aika lähteä kotiin.
Nael lähti harppomaan kohti ovea, mutta Misra tarttui häntä hihasta ja sanoi: “Tahdon kysyä Vieraalta vielä jotakin.” Sitten hän kääntyi Vieraan puoleen ja kysyi: “Mikä tuo outo kuvio kirjan kannessa on?” Vieras katsoi Raamatun kantta ja vastasi: “Se on risti. Puiselle ristille Jeesus naulittiin käsistä ja jaloista kiinni. Jeesuksen seuraajat käyttävät tyhjää ristiä yleisimpänä merkkinään, sillä tyhjä risti kertoo siitä, että Jeesus myös nousi kuolleista.”
Misra aikoi kysyä seuraavan kysymyksen, kun Nael tiuskaisi: “Misra, meidän pitää mennä nyt!” “Mutta minulla on vielä niin paljon kysymyksiä”, tyttö hangoitteli vastaan. Vieras hymyili ja sanoi: “Tulkaa taas huomenna, niin voin vastata kysymyksiinne. Teille tekee hyvää hieman miettiä kuulemaanne.” Misra tyytyi siihen, heläytti hyvästinsä ja sitten lapset lähtivät yhä jatkuvaan synkkään säähän.
